Jo viikko sitten tuli esitys pidettyä, mutta vasta nyt jaksoin laittaa tämän tänne asti.
Työssäoppimisjaksoni aikana työn alla oli muos näyttötyö ja ensin minun ei edes pitänyt tehdä mitään tällaista. Ajatus tuli puhtaasti siitä, että Pikku Piirongin (toinen työssäoppimispaikkani) vieressä on Satahansa ja tämänhetkinen keittiömme on jo 17 vuotta vanha, joten päivitystä voisi ainakin ajatella.
Ensin yritin ajatella realistisemmin ja miettiä vain kaappien ovien vaihtoa ja sellaista, mutta en olisi saanut tästä niin paljon hyötyä itselleni, joten jätin pudjetin miettimisen vähemmälle. Muotojen suunnittelu en ehkä enemmän minun heiniäni ja haluan tietenkin perehtyä muotoihin enemmän.
En kuitenkaan unohtanut budjettia ihan kokonaan ja yritin suunnitella keittiön, josta pystyisi pienillä muutoksilla tiputtamaan hintaa alemmas. Näitä muutoksia olisi esim. kodinkoneet (jääkaappi, astianpesukone), eikä apteekkimekanismi ole pakollinen.
Ja sitten vielä materiaalit ja kalusteet lueteltuna.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2016
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Kahden kuvan vierekkäisyys Bloggerissa
 | |
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
5. viikko Jyskissä
Viimeinen viikko Jyskissä ja hommia kyllä piisasi. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kokoamaan kesäkalusteita ja itse asiassa yllätin itsenikin. Olisin halunnut tuon sohvaryhmän omakseni, mutta ei pidä innostua liikaa. Eikä tässä ole kaikki mitä kokosin, mutta en muistanut ottaa kaikista kuvia.
Sitten pääsinkin ulos puuhastelemaan.
Ja tätä hommaa olisin voinut tehdä enemmänkin.
Työssäoppimisjakso tuli ja meni.
Vielä kun osaisi hahmottaa kaiken mitä on tullut opittua. Järki tulee aina hivenen jälkijunassa, mutta parempi niin kuin ei milloinkaan.
Mutta onhan toki myös mukavaa palata koulunpenkillekin. Mutta aikaisista herätyksistä en oikein välitä... Voisiko joku hidastaa kelloja yöllä?
Sitten pääsinkin ulos puuhastelemaan.
Ja tätä hommaa olisin voinut tehdä enemmänkin.
Työssäoppimisjakso tuli ja meni.
Vielä kun osaisi hahmottaa kaiken mitä on tullut opittua. Järki tulee aina hivenen jälkijunassa, mutta parempi niin kuin ei milloinkaan.
Mutta onhan toki myös mukavaa palata koulunpenkillekin. Mutta aikaisista herätyksistä en oikein välitä... Voisiko joku hidastaa kelloja yöllä?
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Kiviä ja höyheniä
Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Yhdistin kivet ja höyhenet. Jotain kovaa ja jotain pehmeää.
Uskaltauduin avaamaan santapussin enkä onnistunut edes kippaamaan tuota valkoista santaa (näyttää sokeri- tai suolakiteiltä) lattialle/matolle. Viimeistelin unisiepparini vastikään, kun sattumalta löisin kivoja sulkia ja totesin että pussissa oli myös pienempiäkin sulkia, joita ei sieppariin pystynyt käyttämään ja olivat minikokoisia kuin pienoiskivipuutarhani kivet ja tuo santa. Joten miksipä ei. Vakaata kättä sannan muotoiluun vaaditaan, mutta ensikertalaiseksi suoriuduin omasta mielestäni ihan hyvin.
Uskaltauduin avaamaan santapussin enkä onnistunut edes kippaamaan tuota valkoista santaa (näyttää sokeri- tai suolakiteiltä) lattialle/matolle. Viimeistelin unisiepparini vastikään, kun sattumalta löisin kivoja sulkia ja totesin että pussissa oli myös pienempiäkin sulkia, joita ei sieppariin pystynyt käyttämään ja olivat minikokoisia kuin pienoiskivipuutarhani kivet ja tuo santa. Joten miksipä ei. Vakaata kättä sannan muotoiluun vaaditaan, mutta ensikertalaiseksi suoriuduin omasta mielestäni ihan hyvin.
4. viikko Jyskissä
Neljäs viikko eli toiseksi viimeinen viikko Jyskissä. Miten aika voikaan lipua näin nopeasti, eikös se joulukin ollut vasta äskettäin ja nyt odotellaan jo kesää.
Tällaista sain aikaan alkuviikosta.
Loppuviikolla pääsin tutustumaan kassalla työskentelyyn ja palvelemaan asiakkaita kassalla. Olen joskus itselleni sanonut etten koskaan menisi kasalle... No nyt kuitenkin olen ollut kassalla eikä se niin kamalaa ole. Olen tietenkin sosiaalisissa tilanteissa arka ja vielä pari vuotta sitten olisin piileskellyt hyllyjen välissä toivoen että minun annetaan piilotella kaikessa rauhassa. En siis yksinkertaisesti luota ihmisiin ja pelkään tekeväni virheen ja joutuvani arvostelujen kohteeksi ja mieluummin sulkeudun kuoreeni.
Loppuviikko oli välillä hiljainen, joten aikaa jäi jutusteluun ja parempaan tutustumiseen. Ja kun alkoi tuntua siltä ettei jaksanut keskittyä eikä asiakkaitakaan näkynyt, kulutin aikaani nopeilla töherryksillä.
Tällaista sain aikaan alkuviikosta.
Loppuviikolla pääsin tutustumaan kassalla työskentelyyn ja palvelemaan asiakkaita kassalla. Olen joskus itselleni sanonut etten koskaan menisi kasalle... No nyt kuitenkin olen ollut kassalla eikä se niin kamalaa ole. Olen tietenkin sosiaalisissa tilanteissa arka ja vielä pari vuotta sitten olisin piileskellyt hyllyjen välissä toivoen että minun annetaan piilotella kaikessa rauhassa. En siis yksinkertaisesti luota ihmisiin ja pelkään tekeväni virheen ja joutuvani arvostelujen kohteeksi ja mieluummin sulkeudun kuoreeni.
Loppuviikko oli välillä hiljainen, joten aikaa jäi jutusteluun ja parempaan tutustumiseen. Ja kun alkoi tuntua siltä ettei jaksanut keskittyä eikä asiakkaitakaan näkynyt, kulutin aikaani nopeilla töherryksillä.
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Nuori temppeliherra 2: Kohtalon polku
NUORI TEMPPELIHERRA 2: KOHTALON POLKU
Takakansiteksti
Nuori Tristan havahtuu tuntemattomalta hiekkarannalta pärskien vettä. Laivatovereita ei näy missään. Pojan piirittää kuusi ranskalaista sotilasta, joiden miekat näyttävät turhan teräviltä. Joukkoa johtaa aatelistyttö Cecilia. Mitä neito miehineen pakenee? Kohtalon polku on Nuori temppeliherra -trilogian toinen osa. Orpo Tristan on selviytynyt tehtävästään graalin vartijana, mutta pahantahtoinen Sir Hugh on yhä hänen kannoillaan. Seikkailu jatkuu ristiretkien Euroopassa. Onneksi pojan apuna ovat myös hänen vanhat ystävänsä Robard Hode ja neito Maryam.
Mielipiteitä
Luin ensimmäisen kirjan ja luinpas sitten toisenkin. Jos tästä nyt on sanottava jotain ikävän puoleista niin minun mielestäni tarinan juoni toistaa itseään hieman liikaa ja kohtaukset ovat välillä ennalta arvattavissa. Tulee ongelma, ongelma ei meinaa ratketa, joku saa paremman tai huonomman ajatuksen ja yllättäen tuo idea toimii. Haluan kuitenkin tietää, mitä lopussa tapahtuu, joten luen kolmannenkin kirjan. Ehkä se suurin juonenkäänne tuleekin lopussa.
Takakansiteksti
Nuori Tristan havahtuu tuntemattomalta hiekkarannalta pärskien vettä. Laivatovereita ei näy missään. Pojan piirittää kuusi ranskalaista sotilasta, joiden miekat näyttävät turhan teräviltä. Joukkoa johtaa aatelistyttö Cecilia. Mitä neito miehineen pakenee? Kohtalon polku on Nuori temppeliherra -trilogian toinen osa. Orpo Tristan on selviytynyt tehtävästään graalin vartijana, mutta pahantahtoinen Sir Hugh on yhä hänen kannoillaan. Seikkailu jatkuu ristiretkien Euroopassa. Onneksi pojan apuna ovat myös hänen vanhat ystävänsä Robard Hode ja neito Maryam.
Mielipiteitä
Luin ensimmäisen kirjan ja luinpas sitten toisenkin. Jos tästä nyt on sanottava jotain ikävän puoleista niin minun mielestäni tarinan juoni toistaa itseään hieman liikaa ja kohtaukset ovat välillä ennalta arvattavissa. Tulee ongelma, ongelma ei meinaa ratketa, joku saa paremman tai huonomman ajatuksen ja yllättäen tuo idea toimii. Haluan kuitenkin tietää, mitä lopussa tapahtuu, joten luen kolmannenkin kirjan. Ehkä se suurin juonenkäänne tuleekin lopussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)