Kuvan muokkausta

Innostuin muokkaamaan kuvaamani perhosen. Uutta väriä siipiin ja kukkaseen ja tausta täysin erilaiseksi. Taustasta ei pitänyt tulla avaruus, vain pari tähteä sinne tänne ja jotain sellaista, mutta homma lähtikin vähän lapasesta. :D

Alkuperäinen kuva vasemmalla, muokattu oikealla.

Unieni hiippari

Saan joskus piirtämiseen ideoita unistani, jotka ovat yleensä enemmän kuin outoja. Tämäkin hiippari juontaa juurensa unesta jos toisestakin.

Olen usein nähnyt unta, jossa minua seurattaan tai juoksen jotakin pakoon, mutta en yleensä tiedä kuka tai mikä minua jahtaa, en välttämättä edes tiedä miksi pakenen. Miksi en voi pysähtyä?

 Yhdessä unessa jokin tumma hahmo tuijotti minua valkoisilla silmillään, en kuitenkaan muista mitään muuta hänestä.

Vesi on ollut myös unissani silloin tällöin, olen käynyt juomassa vettä, istunut sateessa, olen myös seissyt jyrkänteen reunalla ja alhaalla on ollut vettä/meri.

Päivä ja yö, joskus jopa vuodenaikakin on muuttunut yhtäkkiä. Muistan melko hyvin yhden unen, jossa kävelen kotona huoneesta toiseen kaikessa rauhassa päivällä, kotona pyörii normaali arki. Sitten haen jotain huoneestani ja mennessäni keittiöön kaikkialla onkin yhtäkkiä hämärää tai suorastaan pimeää eikä ketään näy missään. Menen ulos ja yhtäkkiä onkin talvi, lumi peittää koko pihamaata.

Varjotkin temppuilevat joskus. Muistan vain hämärästi unen, jossa istun jonkun kanssa vastakkain jossain huoneessa ja hahmon varjot näyttävät oudoilta ihan kuin valo tulisi jostain hänen takaansa... seinästä?... vaikka valo tulee ikkuvnasta minun takaani.

Tämä rantavedessä seisova heppu on ensimmäinen jonka sain koottua ja piirrettyä unistani. Pääni on täynnä uniin liittyviä ideoita, jotka odottavat inspiraatiota ja oikeaa hetkeä. Yleensä inspiraatio vaan tuppaa haihtumaan ennen kuin olen päässyt edes kunnolla vauhtiin ja alan jo suorastaan kyllästyä siihen keskeneräisten töiden määrään. En kuitenkaan raaski heittää mitään poiskaan. Ehkä vielä jonain päivänä jatkan niitä vanhoja töitänikin. Nyt minulla on kuitenkin pää täynnä uusia ideoita ja taidankin tästä mennä aloittamaan uutta työtä.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa tuli piirreltyä koneella. Olen kaivannut tätä, mutta aikaa ei oikein ole ollut. Väsymys on painanut ja jaksaminen on ollut hieman kortilla.

En osaa selittää, mikä piirtämisessä on niin hienoa ja ehkä hieman terapeuttistakin. Toiset piirtää, toiset soittaa, joku urheilee... Kuka mitäkin. On kiva luoda jotain omasta päästään. Aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi, mutta ilman ongelmia ei tule ratkaisuja. Ja onnistumisen tunne on mitä mahtavin, kun saa tuloksen joka tyydyttää silmää.

Viimeistä viedään

Viimeisellä viikolla laitettiin hösseliksi ja saatiin Joulumaailma avattua keskiviikkona.

Alla olevat kolme kuvaa ovat Joulumaailman lasten nurkkauksesta, jonka rakensin yhteistyössä toisen harjoittelijan kanssa. Lasten nurkkauksessa lapset saavat kuluttaa aikaansa aikuisten kiertäessä kauppaa. Lapset voivat leikkiä leluilla, piirtää ja kirjoittaa kirjeen Joulupukille.

Viimeinen päivä kului rennolla meiningillä nopeasti. Askartelin jotain tällaista outoa... Valmiiksi asti en niitä ehtinyt tekemään, niistä nimittäin puuttuvat kepit. En osaa nimetä näitä, mutta jotain naamioita nämä taitavat olla. Tällaista voi pitää esimerkiksi kuvassa, josta haluaa tehdä hupsun.

Käyntikortti

Käyntikortti pitäisi väsätä kasaan. En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Koulun puolesta sen pitäisi liittyä sisustamiseen ja tietenkin olla minun näköiseni. No mikä sitten on minun näköistäni? Mitä kortissa pitäisi olla? Päässä on jälleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Osa 1: Aloitus


Ensin etsin ideoita.

Millainen kortti?
Vähän avaussanoja:

- yksinkertainen / selkeä / rento

- luontoon liittyvä

- luova / persoonallinen / miellyttää silmää

- herättää mielenkiintoa
 herättää tunteita / tunnetiloja


Osa 2: Syvempää pohdiskelua

Lähdin miettimään kortin taustaa ja tietenkin haluan luoda sen itse. Itse tekemällä saan itseni näköistä jälkeä.

Ja sitten... Mihin kohtaan ja mitä tekstiä laittaisin tähän. En vielä tiedä, mutta ehkä siinä voisi olla jotain ruutuja tai jotain.

Ei tämä kortin väsäys ainakaan helppoa ole. Aivotyö tämä vaatii enemmän kuin kuvittelin, vaikka minusta tuntui että ajattelinkin sen työn jo melko suureksi. Tai ehkä ajattelen taas liikaa.

SumoPainttia pitkästä aikaa

En vähään aikaan keksinyt mitään piirrettävää. Oikeastaan en ole edes ehtinyt, mutta nyt olen taas saanut aikaan jotain. Välivaiheita ei ole, koska tallensin kaiken (viimeistä lukunn ottamatta) sumo -tiedostomuotoon.

Pitkästä aikaa

Vain minä, lyijykynä ja vihko.
Piirtelin taas pitkästä aikaa. Ei ole parasta mahdollista laatu kehnon valaistuksen takia.
On taas ollut vähän vaikeampaa itseni kanssa. Ynirytmi ei tunnu asetuvan ja päätä on taas särkenyt enemmän. Tuntuu myös, että joku tarkkailisi minua. Tuo joku valvoo vieressäni kun olen menossa nukkumaan ja seuraa minua kun olen yksin, mutta ei halua mitään pahaa.

Innostuinpa sitten vielä leikkimään hetken picasalla.

Hyvää Ystävänpäivää

Happy valentine's day!
Hyvää ystävänpäivää!

Muistathan ystävää.
Häntä joka lämmittää.
Häntä joka välittää.
Et silloin yksin jää.

My assassin

Tuli jokin aika sitten piirrettyä tällainen assassiini hahmo. Idea tuli... Hmm, osittain Assassin's Creedistä, mutta myös jostain muusta, olisikohan ollut jostain kirjasta. En valitettavasti enää muista. Lyijy version piirtämisestä kun on jo yli kuukausi.

Pixlrillä aloin kuvaa värittää ja tässä on nyt muutama vaihe. Ääriviivat lyijytyön päälle ja värittämään. Yritin keskittyä varjostuksiin ja silmään, jonka on tarkoitus olla kirkas ja erottua tummemmasta ympäristöstä.

Lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Olisihan jotain voinut tehdä toisinkin, mutta hyvä tämä on näinkin.

Pixlriä pitkästä aikaa

En tiedä mistä kuva sai alkunsa. Aloin vain piirtää ja tadaa. Tällaisen sen aikaan pikapikaa.

Kontaktipäivä

Kontaktipäivä koululla. Kolmannen vuoden opiskelijoilla oli loppuseminaari ja hienoja esityksiä sai olla katsomassa, vaikkakin välillä keskittymiseni herpaantui. Totuin heräämään puoli kahdeksan aikaan ja nyt piti nousta ylös kymmentä vaille kuusi. Vähän on sellainen fiilis, että kroppa kärsii taas vähän aikaa unirytmin sekoamisesta. Rytmi ei heittänyt kuin reilulla puolellatoista tunnilla, mutta se valitettavasti vaikuttaa minuun. Rytmin heiton lisäksi näin jonkinlaista painajaista pari päivää sitten. Aion kirjoittaa unen ylös ja selvittää mitä unessa olleet symbolit merkitsevät. Se ei nimittäin vaikuttanut ihan tavalliselta painajaiselta. Tosin uneni ovat aina sekavia. Tein unisiepparin tuossa vähän ennen joulua, enkä ole sen jälkeen nähnyt painajaisia enkä myöskään painajaisiksi tarkoitettuja oudon huvittavia ja sekavia unia.

Kolmannen vuoden opiskelijoiden pitäessään esityksiään minulla oli välillä vaikeuksia seurata mukana vaikka esitykset olivatkin kiinnostavia. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi keskittymiseni vaeltaa välillä kuin ujeltava tuuli autioiden vuorien huipuilla. Lopputulos kuitenkin oli silmääni miellyttävä. Piirsin hahmon, jonka inspiraationa toimi Assassin's Creed:n assassiini hahmot. Alla olevassa kuvassa näkyy loppuseminaarin aikana aikaansaamani hahmo, mutta aion joko värittää tai varjostaa hahmolle vähän lisää olemusta.

Minusta on parempi tehdä jotain sen sijaan kuin olla tekemättä mitään, vaikka keskittyminen meneillään olevaan aiheeseen laskisikin voi silti saada jotain aikaan. Minulla on paljon opittavaa vaikka olen jo paljon oppinut. Elämä on ikuinen koulutus, josta ei valmistu edes kuollessaan. Mutta oppimisen ei tarvitse olla epämieluisaa, vakavaa, raastavaa, turhauttavaa, jne. Oppimiseen kuuluu myös virheet, sillä niistä oppii yleensä parhaiten.

Ihminen, joka ei omasta mielestään tee virheitä, on tehnyt suurimman virheensä. Sisäisen silmänsä kannattaa avata ja tutkia maailmaa. Jos löydät ongelman, ota askel eteenpäin ja uskalla epäonnistua. Jos teet virheen, kysy itseltäsi, mitä voisit tehdä toisella tavalla. Ihminen ei osaa syntyessään kävellä, se täytyy oppia. Kaikki ovat tuossa vaiheessa epäonnistuneet monta kertaa, mutta nousseet aina pystyyn ja lopulta oppinut kävelemään ja juoksemaan.

Ystävien ja läheisten tuki on myös tärkeä, kun opettelee jotain uutta. Heiltä saa palautetta, joten kuuntele heitä, he saattavat joskus vastata ongelmaasi suoraan ja huomata jotain mitä et itse ole huomannut. Pyri olemaan ennakkoluuloton.

Illustratorilla lintu.
Minun ja Illustratjoin välillä on pari pientä ongelmaa, ensinnäkin kielimuuri, joka sitten aiheuttaa lähes kaikki muut ongelmat ja kaiken lisäksi tämä ohjelma on maksullinen. Koulun koneista tämä löytyy, mutta kun kotona ei pääse harjoittelemaan en pääse harjoittelemaan käytyä asiaa uudelleen kaikessa rauhassa enkä näin ollen saa siirrettyä tietoja omalle kovalevylleni.

Naama prosenttimerkillä.

Photoshopissa on samoja ongelmia kuin Illustraattorissakin. Photoshop löytyy koululta, mutta ei kotoa sillä se on maksullinen. Photoshop näyttää olevan englaniksi, joten se siitä sitten. Olen aina ollut surkea englanissa, ensimmäisestä sanakokeesta sain 11/12 kun numeroita opeteltiin, mutta sen jälkeen ei ole samaa lukemaa näkynyt ja usein sain vain pyöreän 0:n. Eipä siinä mitään. Minulle ei ole suotu kielipäätä, mutta taideaineissa olen pärjännyt paremmin ja numerot ovat olleet 9:ää ja 10:tä ja olen vielä useamman vuodenkin jälkeen hieman pettynyt vallinaisesta musiikista saamaani numeroon sillä numeroni laski 9:stä 8:aan vaikka mielestäni tein enemmän ja yritin tosissani oppia jotain bassosta ja rummuista, mutta ei sitten. Jos saan soittimen eteeni tartun siihen mielelläni, jos joku kaveri haluaa laulaa kanssani niin mikäs siinä. 

Ehkä olin liian hiljainen eikä opettajani tajunnut että jos laulamme englannin kielisiä kappaleita, en tuosta vain pysty laulamaan niitä kunnolla vaikka sanat ovat nenäni edessä, kun useimmiten kappaleet olivat kaiken lisäksi sellaisia joita en ollut edes koskaan kuullut. Ja kun en ole Robinin fani en jaksa innostua hänen kappaleidensa laulamisesta tai soittamisesta vaikka se suomea olisikin. Ja kaiken lisäksi minulla on hiljainen ääni, joten jos lauloimme jotain muut jyräsivät minut helposti.

Olen aina ollut se porukan hiljaisin ja olen aina saanut kuulla siitä. Ja jos joskus uskaltauduin avaamaan suuni, sain siitä usein negatiivista palautetta. Tämän takia suhtaudun toisiin ihmisiin varatuneesti, en puhu turhia ja epäilen suuni avaamista, koska päähäni on pinttynyt mielikuva että puhuminen on epämukavaa ja muut alkavat arvostella minua ja ihmisten katseet tuntuvat negatiivisilta. Vasta amiksessa olen saanut vähän rohkeutta puhumiseen, luokkani on mukava ja suhteellisen rauhallinen. Luokka tuntuu myös aktiivisemmalta, jos joku ehdottaa jotain (esim. teemapäivää) kaikki eivät heti kieltäydy siitä ja porukka lähtee paremmin meininkiin mukaan. Olen aina ollut se joka viitsii tulla vappuna hieman oudoissa ja värikkäissä vaatteissa kouluun ja liikennevalo päivänä olen ollut vihreässä paidassa ja vihreissä housuissa ja vihreissä sukissa, koska olen vapaa, enkä varattu. Teema päivät olivat ihan ok, mutta osallistujia olisi saanut olla aina enemmän.

Tämä oli purkautumistani siitä miltä tuntuu, kun olen hiljainen ja yleensä lähes näkymätön. En pidä esiintymisestä, mutta olen hyvä kuuntelija yhtä hiljainen kuin hauta. Olen hieman etäinen ja varautunut, mutta jos haluaa olla kaverini, minuun saa kyllä tutustua vaikka se veisikin aikaa. Saatan olla kaveriporukasta se kahjoin ja se joka vetää lattialla naurukohtausta, mutta olen myös valmis kuuntelemaan jokaista kaveriani ja osaan ottaa asiat vastaan vakavastikin.

En ole innostunut sosiaalisuuteen ihmisten kanssa, mutta eläimiä lähestyn mielelläni. On se sitten kissa, koira, kani tai hiiri se kuuntelee, sillä on kiva karvapeite ja sitä voi silittää, sen kanssa voi puhua mistä vain eikä se naura päin naamaa tai mene kertomaan sitä eteenpäin, sen kanssa voi leikkiä ja hassutella ja huomaa tunnealat, joita minun kasvoiltani on harvinaisen vaikeaa lukea. En siis juurikaan kaipaa ihmissuhteita ilon pitoon, paitsi tietenkin kaveriporukkani, mutta sosiaalinen tarpeeni täyttyy paremmin eläinten kanssa,

Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta voisivatko kaikki tulla silti toimeen?

Perjantain väsynyt fiilis ei kestänyt kauaa, joten syy oli levottomassa yössä. Kokeilin SumoPaintilla samaa kuin Pixlrillä eli väritin piirtämäni kuvan. Olisin toivonut laajempaa valikoimaa sivellintyökalun suhteen, mutta en silti ala valittamaan, tulihan vastaan pari iloistakin yllätystä esim. sivellin jolla tein nurmikkoa.

Väsynyt fiilis

Viime yö meni sen verran hyvin etten olisi teoriatunnilla pysynyt hereillä, jos en olisi jotain tekemistä keksinyt. Niinpä päädyin piirtämään, sillä samaan aikaan pystyn keskittymään myös tunnin aiheeseen. Tietysti kahta asiaa samaan aikaan tehdessä osa teoriasta meni hivenen ohi, mutta parempi näin kuin vetää päiväunet keskellä tuntia.

Tabar uudella tasolla

Tabar pääsi uudelle tasolle.
Tabar sai eläinhahmonsa ja pääsi katselemaan kuutamoa.

Hämähäkki

En pidä hämähäkeistä, mutta pidän mämähäkin verkosta. Hämähäkkien kastepisaraiset verkot ovat kauniita.

Samtaron piirtämistä käsin. Aika samannäköinen kuin edellinenkin, mutta se nyt vain on piirtynyt verkkokalvolle. Yritän oppia piirtämään Samtaron ilman mallia, mikä on hivenen vaikeaa. Edellinen Samtaro oli paljon lyhyempi ja enemmän lapsen mittasuhteilla tehty, mihin yritän pyrkiä, mutta koska en ole piirtänyt lapsihahmoja on tämän hahmon mittasuhteissa hieman totuttelemista.

Unien pohdintaa

Inspiroiduin unesta, jonka näin jokin aika sitten. Onhan siitä jo aikaa. Muistan se hyvin hämärästi, mistä johtuen en osaa selittää sitä kunnolla. Olen kiinnostunut unista ja yrittänyt myös tulkita niitä. En ole nähnyt sellaista unta, joka olisi sellaisenaan toteutunut, eikä se ole ihmekään, sen verran omituisia unia olen nähnyt. Sodan alkamisesta, puuhun sidottuna olemisesta, pakoon juoksemisesta ilman määränpäätä aina manalassa vierailemiseen ja Kuoleman tapaamiseen. Uneni ovat siis symbolisia.

Tarvitsen unieni tulkinnoissani melko usein apua. Ja apua haen Hedelmäpuulta, jonka sivuille pääsee alla olevasta linkistä.
http://www.hedelmapuu.com/

Muistan että olin itseni tarkkailija ja muistan kelluneeni vedessä. Tuijotin itseäni mutta tunsin selvästi kelluvani vedessä. Ikään kuin olisin ollut irrallaan kehostani. En kyennyt liikkumaan tai puhumaan, mikä tulkintani mukaan tarkoittaa sitä että olen valve-elämässä halvaantunut jonkin asian suhteen. Toinen käteni oli vedenpinnan yläpuolella ja muistaakseni pidin kädelläni helmiä, mutta en muista niiden väriä. Unessa helmiä antava tuottaa surua toiselle, helmiä vastaanottava saa surua jonkun toisen takia, mutta pidin niitä kädelläni ja ne olivat minun, joten tulkitsisin tämän niin että aiheutan itse itselleni surua tai ongelmia. Ja mitä vedessä kellumiseen tulee, hukkuminen tai hukkuvan näkeminen kielii henkisestä hukkumisesta johonkin ahdistavaan tunteeseen, mutta myös että niiden yli on mahdollista selviytyä. Eli uskoisin sen tarkoittavan sitä että nämä ahdistavat tunteet pitelevät minua vielä jonkin aikaa kahlittuna, mutta odottamalla, rauhoittumalla ja itseäni tutkimalla saan mahdollisuuden rikkoa minua pitelevät kahleet.

En tiedä miksi, mutta yleensä esiinnyn unissani poikana, liekö siksi että sieluni on molempia ja mikäli tulkitsen sieluani oikein, on se aikaisemmin ollut pojan kehossa. Piirtämäni hahmo ei liity uneni hahmoon, vaan piirsin Tabarin. Piirsin kuvan ensin paperille ja vein sen sitten Pixlriin. Lopuksi loin vielä oman vesileiman, mikä tosin saattaa muuttua ja saatan tehdä niitä useammankin.

Päivästä yö

Löysin kuvan googlen kuvahaun avulla ja lähdin muokkaamaan sitä.

En muistanut ottaa kuvan osoitetta ylös, joten se nyt puuttuu, mutta ylin kuva on alkuperäinen.

Lähdin liikkeelle kuvan tummentamisesta polttotyökalulla ja tein siveltimellä kolme aavetta kuljeskelemaan rannan puolelle. Vedestä nousevat haamuliekit tein liekki siveltimellä, joka löytyy siveltimen muoto valikosta => lisää... => artistic vaihdetaan natureksi => fire and smoke => lisää ja liekit ovat käytössäsi. Mukavan simppeliä.

Perspektiivi piirtämistä harjoittelemassa. Käsin kaikki, suhde- ja kolmioviivainta käyttäen.