Illustratorilla lintu.
Minun ja Illustratjoin välillä on pari pientä ongelmaa, ensinnäkin kielimuuri, joka sitten aiheuttaa lähes kaikki muut ongelmat ja kaiken lisäksi tämä ohjelma on maksullinen. Koulun koneista tämä löytyy, mutta kun kotona ei pääse harjoittelemaan en pääse harjoittelemaan käytyä asiaa uudelleen kaikessa rauhassa enkä näin ollen saa siirrettyä tietoja omalle kovalevylleni.

Naama prosenttimerkillä.

Photoshopissa on samoja ongelmia kuin Illustraattorissakin. Photoshop löytyy koululta, mutta ei kotoa sillä se on maksullinen. Photoshop näyttää olevan englaniksi, joten se siitä sitten. Olen aina ollut surkea englanissa, ensimmäisestä sanakokeesta sain 11/12 kun numeroita opeteltiin, mutta sen jälkeen ei ole samaa lukemaa näkynyt ja usein sain vain pyöreän 0:n. Eipä siinä mitään. Minulle ei ole suotu kielipäätä, mutta taideaineissa olen pärjännyt paremmin ja numerot ovat olleet 9:ää ja 10:tä ja olen vielä useamman vuodenkin jälkeen hieman pettynyt vallinaisesta musiikista saamaani numeroon sillä numeroni laski 9:stä 8:aan vaikka mielestäni tein enemmän ja yritin tosissani oppia jotain bassosta ja rummuista, mutta ei sitten. Jos saan soittimen eteeni tartun siihen mielelläni, jos joku kaveri haluaa laulaa kanssani niin mikäs siinä. 

Ehkä olin liian hiljainen eikä opettajani tajunnut että jos laulamme englannin kielisiä kappaleita, en tuosta vain pysty laulamaan niitä kunnolla vaikka sanat ovat nenäni edessä, kun useimmiten kappaleet olivat kaiken lisäksi sellaisia joita en ollut edes koskaan kuullut. Ja kun en ole Robinin fani en jaksa innostua hänen kappaleidensa laulamisesta tai soittamisesta vaikka se suomea olisikin. Ja kaiken lisäksi minulla on hiljainen ääni, joten jos lauloimme jotain muut jyräsivät minut helposti.

Olen aina ollut se porukan hiljaisin ja olen aina saanut kuulla siitä. Ja jos joskus uskaltauduin avaamaan suuni, sain siitä usein negatiivista palautetta. Tämän takia suhtaudun toisiin ihmisiin varatuneesti, en puhu turhia ja epäilen suuni avaamista, koska päähäni on pinttynyt mielikuva että puhuminen on epämukavaa ja muut alkavat arvostella minua ja ihmisten katseet tuntuvat negatiivisilta. Vasta amiksessa olen saanut vähän rohkeutta puhumiseen, luokkani on mukava ja suhteellisen rauhallinen. Luokka tuntuu myös aktiivisemmalta, jos joku ehdottaa jotain (esim. teemapäivää) kaikki eivät heti kieltäydy siitä ja porukka lähtee paremmin meininkiin mukaan. Olen aina ollut se joka viitsii tulla vappuna hieman oudoissa ja värikkäissä vaatteissa kouluun ja liikennevalo päivänä olen ollut vihreässä paidassa ja vihreissä housuissa ja vihreissä sukissa, koska olen vapaa, enkä varattu. Teema päivät olivat ihan ok, mutta osallistujia olisi saanut olla aina enemmän.

Tämä oli purkautumistani siitä miltä tuntuu, kun olen hiljainen ja yleensä lähes näkymätön. En pidä esiintymisestä, mutta olen hyvä kuuntelija yhtä hiljainen kuin hauta. Olen hieman etäinen ja varautunut, mutta jos haluaa olla kaverini, minuun saa kyllä tutustua vaikka se veisikin aikaa. Saatan olla kaveriporukasta se kahjoin ja se joka vetää lattialla naurukohtausta, mutta olen myös valmis kuuntelemaan jokaista kaveriani ja osaan ottaa asiat vastaan vakavastikin.

En ole innostunut sosiaalisuuteen ihmisten kanssa, mutta eläimiä lähestyn mielelläni. On se sitten kissa, koira, kani tai hiiri se kuuntelee, sillä on kiva karvapeite ja sitä voi silittää, sen kanssa voi puhua mistä vain eikä se naura päin naamaa tai mene kertomaan sitä eteenpäin, sen kanssa voi leikkiä ja hassutella ja huomaa tunnealat, joita minun kasvoiltani on harvinaisen vaikeaa lukea. En siis juurikaan kaipaa ihmissuhteita ilon pitoon, paitsi tietenkin kaveriporukkani, mutta sosiaalinen tarpeeni täyttyy paremmin eläinten kanssa,

Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta voisivatko kaikki tulla silti toimeen?