Kolmannen vuoden opiskelijoiden pitäessään esityksiään minulla oli välillä vaikeuksia seurata mukana vaikka esitykset olivatkin kiinnostavia. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi keskittymiseni vaeltaa välillä kuin ujeltava tuuli autioiden vuorien huipuilla. Lopputulos kuitenkin oli silmääni miellyttävä. Piirsin hahmon, jonka inspiraationa toimi Assassin's Creed:n assassiini hahmot. Alla olevassa kuvassa näkyy loppuseminaarin aikana aikaansaamani hahmo, mutta aion joko värittää tai varjostaa hahmolle vähän lisää olemusta.
Minusta on parempi tehdä jotain sen sijaan kuin olla tekemättä mitään, vaikka keskittyminen meneillään olevaan aiheeseen laskisikin voi silti saada jotain aikaan. Minulla on paljon opittavaa vaikka olen jo paljon oppinut. Elämä on ikuinen koulutus, josta ei valmistu edes kuollessaan. Mutta oppimisen ei tarvitse olla epämieluisaa, vakavaa, raastavaa, turhauttavaa, jne. Oppimiseen kuuluu myös virheet, sillä niistä oppii yleensä parhaiten.
Ihminen, joka ei omasta mielestään tee virheitä, on tehnyt suurimman virheensä. Sisäisen silmänsä kannattaa avata ja tutkia maailmaa. Jos löydät ongelman, ota askel eteenpäin ja uskalla epäonnistua. Jos teet virheen, kysy itseltäsi, mitä voisit tehdä toisella tavalla. Ihminen ei osaa syntyessään kävellä, se täytyy oppia. Kaikki ovat tuossa vaiheessa epäonnistuneet monta kertaa, mutta nousseet aina pystyyn ja lopulta oppinut kävelemään ja juoksemaan.
Ystävien ja läheisten tuki on myös tärkeä, kun opettelee jotain uutta. Heiltä saa palautetta, joten kuuntele heitä, he saattavat joskus vastata ongelmaasi suoraan ja huomata jotain mitä et itse ole huomannut. Pyri olemaan ennakkoluuloton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti