Yön eläjä

YÖN ELÄJÄ

Kirjailija:               Kate Thompson
Kääntäjä:              Jaakko Kankaanpää

Takakansiteksti

Neljätoistavuotiaan nuorisorikollisen Bobbyn yksinhuoltajaäiti muuttaa Dublinista maalle Clareen saadakseen poikansa pois huonojen vaikutteiden pauloista. Perhe asettuu taloon, jonka aiempi asukas Lars on selittämättömästi kadonnut. Naapurit kertovat Bobbylle, että talossa on aikoinaan asunut outo lapsi, joka niin ikään on kadonnut jäljettömiin; vanhusten mukaan lapsi oli keijujen tuoma vaihdokas.

Bobby ei välitä. Hän janoaa takaisin kaupungin sykkeeseen, mutta vanhoihin kuvioihin palaaminen ei ole helppoa. Mitä kauemmin hän viettää maalla, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee siitä, että jotain outoa on tekeillä. Onko talossa tapahtunut murha? Ja kuka tai mikä on se pieni vanha nainen, jonka Bobbyn pikkuväli väittää käyvän talolla öisin?

Yön eläjä on puhutteleva ja pelottavakin nuortenromaani, joka on samalla sekä erittäin ajankohtainen että täydellisen ajaton.

Mielipiteitä
Näin kirjan kirjaston hyllyllä ja niin kuin usein ennenkin, valitsin kirjan sen kannen kuvituksen ja takakansitekstin takia. Tämähän on nuortenkirjaksi luokiteltu, mutta voihan aikuinenkin tämän lukea ja oppia. Ei elämä ole aina helppoa. Ympärillä on nopeasti muuttuva maailma ja oma paikka pitäisi löytää. Maailma on muuttunut nopeasti ja muutos vain jatkuu. Ei ole kyse siitä, pysyykö muutoksessa mukana vai ei. Tässä monimutkaisessa maailmassa nuoren voi olla vaikea löytää itseään. Ja kun ei ole varma itsestään, nuori ottaa mallia muista ja alkaa kokeilemaan rajojaan. Eihän tässä välttämättä mitään pahaa ole, mutta joskus voi käydä huonommin.
Itse pidin kirjasta ja niin kuin monissa muissakin kirjoissa, tämäkin kirja jätti kysymyksiä avoimiksi. Voisin suositella tätä niin nuorille kuin aikuisillekin.

Nuori temppeliherra 3: Viimeinen mittelö

NUORI TEMPPELIHERRA 3: VIIMEINEN MITTELÖ

• • Kirjailija:Michael P. Spradlin
    
  • • Kääntäjä:Aila Herronen

Takakansiteksti
Tristanilla on vastassaan sekä temppeliherrat että kuninkaankaartilaiset, Mariamia varten on jo pystytetty hirsipuu linnan pihalle. Kaikki oli keastaan väärinkäsitystä, mutta miten selittää se vimmastuneelle leskikuningatar Eleonooralle?
Sankarimme palaavat Englantiin, mutta vielä ei ole aikaa nostaa jalkoja pöydälle. Tristanin, neito Mariamin, Robardin ja Enkeli-koiran täytyy pinnistää itsensä vielä viimeiseen epätoivoiseen yritykseen saattaa Graalin malja turvaan. Eikä se ole ihan helppoa nuolenhaava kyljessä, Sir Hughin miehet kannoilla. Mutta mikä Tristanin syntyperässä on sellaista,että jopa kuningas Richard laskee hänet vihamiehekseen?

Mielipiteitä
Kolmas eli viimeinen kirja tästä sarjasta tuli sitten luettua. Itseasiassa jo pari kuukautta sitten. Ja tässä nyt kun muistelen kirjan tapahtumia, minusta tuntuu että loppu olisi voinut olla hieman pidempi, vähän enemmän vastauksia kysymyksiin. Mutta mitäpä tässä valittamaan. Tristanin syntyperän arvasin jo ensimmäisen kirjan aikana, joten oli suorastaan ärsyttävää odottaa milloin se paljastuisi, mutta oli sitä hetkeä sitten kiva lukeakkin. Pidin erityisesti siitä, miten kirjan hahmoista löytyi Robin Hoodista tuttuja hahmoja. Pidän kirjoista jotka muistuttavat toisiaan tai lainailevat hahmoja, mutta ovat silti hyvin erilaisia. Mukavasti seikkailua, hitusen fantasiaa ja ripaus huumoria.

Stressipaniikki vai tervettä jännitystä?

Huh huh... En olekaan ollut pitkään aikaan aktiivinen täällä. Opiskelu on vienyt voimat ja kesälomaa odottaa jo täpinöissään. Vielä täytyy jaksaa olla muutama päivä koulussa, mutta sitten pääse kesälaitumille ja toivon mukaan nauttimaan auringosta.

En tiedä miten tämäkin vuosi meni taas niin nopeasti. Ensin ajatteli ettei lunta tule ollenkaan, sitten ajatteli ettei aurinko ilmesty enää ikinä näkyviin, mutta nytkän se aurinko tuolla taivaalla jälleen on. Ja tänä kesänä minä täytän 18 vuotta. Minä? Voiko se edes olla mahdollista? En tunne itseäni täysi-ikäiseksi. Vastahan minä olin ala-asteella?

Välillä sitä toivoisi olevansa taas se lapsi, joka välituntisin pelaa purkkia tai kiipeää puuhun. Nyt ne ovat mukavia muistoja, eikä kukaan estä minua kiipeämästä puuhun, mutta sopivan kokoiset puut ovat harvemmassa. Mistäköhän sekin johtuu? :'D

Toisaalta, ehkä näiden vuosien varrella on jotain oppinutkin. Paljon on kuitenkin opittavaa, eikä oppiminen koskaan lopukkaan. Eihän elämästä tulisi mitään, jos kaiken heti osaisi.


Tänään (24.5.2016) olen stressaantuneempi kuin vähään aikaan. Asiakasprojekti lähenee loppuaan. Asiakas on jo koululla ja toinen tiimi esittelee ideaansa... Sitten on minun vuoroni. En tiedä mitä sanoisin, menen sanoissa sekaisin ja paljon jää kertomatta. En mahda stressilleni mitään. Se tulee kun tulee. Jännityshän on ihan normaalia, mutta kun ei tiedä mitä jännittää, on olo entistäkin sekavampi.

En siis ole varma mitä jännitän. En ole nostanut rimaa korkealle. Jos asiakas pitää ideastani ja haluaa toteuttaa sen, olen tietenkin tyytyväinen, mutta en myy maatani vaikkei asiakas ideastani pidäkään. Asiakkaan mielipide on asiakkaan mielipide. Hänhän sitä sisustusta katselee asunnossaan enkä minä.

Sosiaaliset tilanteet stressaavat minua aina. Oman ideansa esille tuominen ei ole helppoa kauraa. Vaikka asiakas tuntuu mukavalta ihmiseltä, en silti tunne häntä. Hän ei ole siis tuntematon, hän on minulle vieras ja suhtaudun häneen ennakkoluulottomasti mutta varautuneesti.

En ota tolkkua omista höpinöistäni ja tämä teksti on kirjoitettu juuri ennen kun lähden ajatuksiani esittelemään asiakkaalle.

Tämä teksti oli siis purkaus ja ajan kuluttamisen keino ennen "tuomiota".


Nyt minä lähden kuulemaan suunnitelmani "tuomion". Ja toivon, ettei stressini ole ollut täysin turhaa.

Keittiön suunnittelua

Jo viikko sitten tuli esitys pidettyä, mutta vasta nyt jaksoin laittaa tämän tänne asti.

Työssäoppimisjaksoni aikana työn alla oli muos näyttötyö ja ensin minun ei edes pitänyt tehdä mitään tällaista. Ajatus tuli puhtaasti siitä, että Pikku Piirongin (toinen työssäoppimispaikkani) vieressä on Satahansa ja tämänhetkinen keittiömme on jo 17 vuotta vanha, joten päivitystä voisi ainakin ajatella.

Ensin yritin ajatella realistisemmin ja miettiä vain kaappien ovien vaihtoa ja sellaista, mutta en olisi saanut tästä niin paljon hyötyä itselleni, joten jätin pudjetin miettimisen vähemmälle. Muotojen suunnittelu en ehkä enemmän minun heiniäni ja haluan tietenkin perehtyä muotoihin enemmän.

En kuitenkaan unohtanut budjettia ihan kokonaan ja yritin suunnitella keittiön, josta pystyisi pienillä muutoksilla tiputtamaan hintaa alemmas. Näitä muutoksia olisi esim. kodinkoneet (jääkaappi, astianpesukone), eikä apteekkimekanismi ole pakollinen.


Ja sitten vielä materiaalit ja kalusteet lueteltuna.

Kahden kuvan vierekkäisyys Bloggerissa

En varmasti ole ainoa, joka on tätä miettinyt... Miten saada kaksi kuvaa nätisti vierekkäin, kun yritys menee aina päin mäntylää. En osaa selittää, miten homma toimii, mutta lähdin eilen tutkimaan asiaa ja löysin hyvin pian Susannan blogin, Pink Bubble'n ja suoraan aiheeseen "Kuvat vierekkäin Bloggerissa".  Pääset suoraan käsisksi tämän ongelman ratkomiseen täältä. Sivulta saa ohjeet, joita parempia en edes yritä saada aikaan, joten mitä minä tässä nyt sitten turhaan höpötän. Käykää lukemassa ja kokeilkaa... Itselläni ainakin toimii :)

5. viikko Jyskissä

Viimeinen viikko Jyskissä ja hommia kyllä piisasi. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kokoamaan kesäkalusteita ja itse asiassa yllätin itsenikin. Olisin halunnut tuon sohvaryhmän omakseni, mutta ei pidä innostua liikaa. Eikä tässä ole kaikki mitä kokosin, mutta en muistanut ottaa kaikista kuvia.

Sitten pääsinkin ulos puuhastelemaan.

Ja tätä hommaa olisin voinut tehdä enemmänkin.

Työssäoppimisjakso tuli ja meni.
Vielä kun osaisi hahmottaa kaiken mitä on tullut opittua. Järki tulee aina hivenen jälkijunassa, mutta parempi niin kuin ei milloinkaan.

Mutta onhan toki myös mukavaa palata koulunpenkillekin. Mutta aikaisista herätyksistä en oikein välitä... Voisiko joku hidastaa kelloja yöllä?

Kiviä ja höyheniä

Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Yhdistin kivet ja höyhenet. Jotain kovaa ja jotain pehmeää.

Uskaltauduin avaamaan santapussin enkä onnistunut edes kippaamaan tuota valkoista santaa (näyttää sokeri- tai suolakiteiltä) lattialle/matolle. Viimeistelin unisiepparini vastikään, kun sattumalta löisin kivoja sulkia ja totesin että pussissa oli myös pienempiäkin sulkia, joita ei sieppariin pystynyt käyttämään ja olivat minikokoisia kuin pienoiskivipuutarhani kivet ja tuo santa. Joten miksipä ei. Vakaata kättä sannan muotoiluun vaaditaan, mutta ensikertalaiseksi suoriuduin omasta mielestäni ihan hyvin.