keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kerkythea käytösssä pitkästä aikaa. Jes Jes.












Kerkythealla saa lattian kiiltämään ja elämä hymyilee. Katto taitaa heijastella vähän turhankin paljon. Peilistä tykkään ja siitä miten verhoissa heiluvan tyypin kasvot jäävät osittain piiloon.












Ja kuva vähän lähempää.

Kuutioita kaikkialla

Idea tuli ja hermot meinasi taas mennä. Ei pitäisi tehdä tällaista illalla. Mitään järkevää sanottavaa en keksi, joten taidan olla hiljaa ja alan pohtimaan elämää.















Värikokeiluja.













Pixlr on iha kiva, kun kuvilla haluaa vähän leikkiä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Järkeä etsimässä

Tajusin... Tai en... Tai ehkä... Tai sitten en... Tai ehkä en tiedä... ?
Ottaa tästäkin nyt sitten taas selvää. Miksi matikka tuntuu tunnilla jotakuinkin yksinkertaiselta, mutta kun kotona yrittää jotain laskea tulee kolmioviivaimesta yhtäkkiä joku arpakuutio? Ei järkeä, mutta yritämpähän kuitenkin.

Tilavuuksien laskemisesta taisin päästä jyvälle. Opettaja antoi tunnilla tehtäväksi laskea yhden jännän kappaleen tilavuuden ja jätti sen sitten kotitehtäväksi. Ja minähän vääntelin ja kääntelin tuota kappaletta sellaiset puolentoista tuntia ja sain jonkinlaisen vastauksen. Jes jes.




Ja sitten oli toinenkin tehtävä: Selvitä miten SketchUpilla voi piirtää viivan, jonka pituus on √10 (Viivan piirtäminen ei ehkä ole mahdollista)

Olisi ihan kiva jos muistaisi miten tunnilla niitä viivoja vedeltiin, mutta ei ne tajuntaan asti ehtineet.

Enkä kyllä ihan tajunnut miten tämä tehtävä edes olisi pitänyt tehdä, mutta teimpä edes jotain ja jälleen kärsin kuin kärsivä.



tiistai 31. tammikuuta 2017

Menee yli hilseen

Matikan etätehtävänä piti laskea näiden kolmiulotteisten kappaleiden tilavuudet. Kappaleet ovat pohjapinta-alaltaan 1m x 1m ja 1m korkeita. Kappaleiden pinta-alojen laskeminen oli vapaaehtoista. Järki ja kärsivällisyys eivät kuitenkaan vieneet pitkälle ja muutaman tunnin ärsyyntymisen jälkeen meni totaalisesti hermot. En tiedä loinko matikkahirviön tai jonkin pääni sisään, mutta tästä ei vain tullut muuta kuin hulluksi.

SketchUpilla kappaleen tilavuuden saa helposti, mutta en tajua miten tilavuuden saa selville laskemalla.

SketchUpilla sain vastaukset: 1. 1,5m^3 2. 1,25m^3 3. 0,5m^3 4. 0,75m^3 5. 1m^3

ja tajusinpa tunnilla, että että tuon kuution pinta-alankin merkitsin puoliunessa väärin. Hyvä minä. Sehän on tietenkin 6m^2 eikä mikään 2m^2.



En voi kuin todeta, että nyt ei pieni ihminen tajua enää mistään mitään ja alkaa epäillä onko ihan perus matikkakin hukkumassa mielen syövereistä johonkin.

Ja sitten kun ei enää pysty keskittymään ja menee vain enemmän solmuun, päättää että nyt loppu. Se oli siinä. Niin tajuaa ettei PowerPointin liittäminen blogiin ole enää ihan tuoreessa muistissa. Ja siinäkin menee sitten aikaa ja hermot. Ja tämän jälkeen tajuaa että on koko ajan tehnyt oikeita asioita, mutta ehkä olisi kannattanut laittaa se upotus koodi, tai mikä lie, HTML tilassa niin olisi taas hermoja säästetty.

Ja loppuun totean, että minun on ehkä parempi olla siellä tunnilla ja opettaja höpöttää mitä höpöttää, ainakin opettaja on perillä asioista ja minä voin keskittyä siihen oppimiseen hermojen menettämisen sijasta.


torstai 8. joulukuuta 2016

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa tuli piirreltyä koneella. Olen kaivannut tätä, mutta aikaa ei oikein ole ollut. Väsymys on painanut ja jaksaminen on ollut hieman kortilla.

En osaa selittää, mikä piirtämisessä on niin hienoa ja ehkä hieman terapeuttistakin. Toiset piirtää, toiset soittaa, joku urheilee... Kuka mitäkin. On kiva luoda jotain omasta päästään. Aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi, mutta ilman ongelmia ei tule ratkaisuja. Ja onnistumisen tunne on mitä mahtavin, kun saa tuloksen joka tyydyttää silmää.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Näyttötyö

Taas tuli yksi näyttö tehtyä. Näyteikkunat eivät ole ihan niin kamalia kuin olen joskus ajatellut. Näyteikkunoissakin on toki eroja. Tämä näyteikkuna oli yllättävän kiva, vaikkakin myös haastava.
 




Pari huomautusta, joita esityksessä ei tule esille, mutta haluan ne silti mainita.
   Mood Board. Näyteikkunan henki olisi leikkisä, jotain punaista, jotain valkoista ja sitä rataa.
   Sitten nimilappu. Olen suunnitellut koko lapun alusta loppuun. Olen tehnyt musta harmaan taustan itse ja tausta on sellainen, että se voisi olla vaikka käyntikortissani. Tekstityylinkin suunnittelisin mielelläni itse, mutta en ainakaan toistaiseksi tiedä, miten tekstityylejä voisi itse luoda.
   Laatikon maailma. Valkoiseen laatikkoon rakentamani maailma oli näyteikkunan onnistunein osa ja siksi se sopi hienosti myös omaksi erilliseksi kuvakseen. Laatikossa näkyy Satulinnan henki, jonka yksi tärkeä piirre on leikkisyys.
 
Haluan myös huomauttaa, että kaikki esityksessä käyttämäni kuvat eivät ole itse ottamiani.
Linkkejä kuviin löytyy alta:
Joulutontut
Joulukuusi
Lumiukko
Kuusi ja pallot
Kynttilät (puna / valko / harmaa)
Joulukranssi
Tonttutytöt

Yksi kynttiläasetelma kuva on Satulinnan Facebook sivulta.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Viimeistä viedään

Viimeisellä viikolla laitettiin hösseliksi ja saatiin Joulumaailma avattua keskiviikkona.


Alla olevat kolme kuvaa ovat Joulumaailman lasten nurkkauksesta, jonka rakensin yhteistyössä toisen harjoittelijan kanssa. Lasten nurkkauksessa lapset saavat kuluttaa aikaansa aikuisten kiertäessä kauppaa. Lapset voivat leikkiä leluilla, piirtää ja kirjoittaa kirjeen Joulupukille.



Viimeinen päivä kului rennolla meiningillä nopeasti. Askartelin jotain tällaista outoa... Valmiiksi asti en niitä ehtinyt tekemään, niistä nimittäin puuttuvat kepit. En osaa nimetä näitä, mutta jotain naamioita nämä taitavat olla. Tällaista voi pitää esimerkiksi kuvassa, josta haluaa tehdä hupsun.