Kolmas viikko meni nopeasti. En saanut tältä viikolta kuvaa, mutta muistin ottaa ystävänpäivä-teemasta kuvan, jonka unohdin viime viikolla ottaa. Tällä hetkellä olen hieman väsynyt ja se johtuu unirytmin lievästä horjahtamisesta. On suorastaan hämmentävää, miten yksi kontaktipäivä pystyi horjuttamaan koko unirytmiäni. Puolentoista tunnin takia tarkkaavaisuuteni on koetuksella, mutta teen silti parhaani. Olenhan minä sentään opiskelun takia jo liki kaksi vuotta toiminut ynirytmiäni vastaan. Vaikutukset alkavat toki jo näkyä, mutta ei sille mitään mahda. Kroppani ei totu kuudelta heräämiseen, mutta hyväksyy sen juuri ja juuri. Onneksi saan työssäoppimisjaksolla nukkua hieman pidempään, niin kuin kehoni on jo pitkään toivonut. Ehkä saan tästä lisää puhtia ja jaksan sitten taas palata kouluelämään ja koulun penkille oppimaan.
Parempi kyva ystävänpäivätervehdyksestä. Vaikka tyyli onkin vahvasti personoitua, se meni silti läpi. Olen siitä hyvin tyytyväinen, vaikkakin iloitsen siitä hiljaa. Sisälläni kasvaa uusia tunteita, kun saan itseäni hieman esille. Se on hiljaisuudelleni ja sosiaaliselle arkuudelleni uusi tunne. En halua näkyä liikaa, mutta kaipaan silti hieman huomiota. Tunnen itseni hyväksytyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti